Esittelyssä Salomon-lähettiläs: Danielle Lister

Dani syntyi ja varttui Kanadan syrjäisessä mutta upeassa pohjoisosassa Yukonia, josta hän kutsuu edelleen kodikseen. Hän nautti koskemattomien paikkojen tutkimisesta hiljalleen, joka melkein jo vuosi patikoiden. Olipa kyse sitten talvitalvista -30 asteen pakkasessa tai viikonloppu retkeilystä järvien keskellä, Dani nautti Yukonin karusta elämänvastasta. Nämä seikkailut veivät hänet villeihin ja syrjäisiin paikkoihin, jotka inspiroivat häntä dokumentoimaan, tallentamaan ja jakamaan ainutlaatuisia kokemuksiaan.

SALOMON: Voisitko kertoa meille, kuka olet?

Danielle Lister: Hei! Olen Dani ja olen Yukonisessa syntynyt ja kasvanut elämäänni ja seikkailuhenkisen sisällöntuottajana. Rakastan kaikkea urheilua, mutta vain se minuit viikolla, on se sitten maastohiihtoa tai jokimatkailua. Jaan mielelläni seikkailujani ja pohjoista elämäntapaamme mulle.

S: Voitko kertoa meille, millaista on kasvaa Yukonisessa?

DL: Kasvaminen tiesin pohjoisen elämän, koska se oli kaikki mitä koin ja näin, joten oletin sen olevan "normaalia". Nyt kun katson taaksepäin ymmärrän, että se ei ollut lainkaan normaalia. Tietä oli runsaasti, eikä kesällä ollut aina puhdasta vettä. Kaikessa auttamisessa on piirteitä - se ei ole, että ne ovat vain asioita, vaan se on myös yhteisöllisyyttä.

S: Synnyit Yukonissa, mutta kävit koulun Torontossa. Miten Torontossa viettämäsi aika muovasi näkemyksiäsi ulkoilmaseikkailuista ja mikä lopulta sai sinut palaamaan takaisin juurillesi Yukoniin?

DL: Torontossa asuminen oli mielestäni hyvin tärkeä opetus minulle. Niille, jotka eivät ehkä tiedä, Toronto on Kanadan suurin kaupunki, ja koulussani oli yli kaksi kertaa enemmän ihmisiä kuin mitä koko Yukonissa asui. Koska olin asunut koko ikäni Yukonissa, halusin kokea elämää kaupungissa. Aluksi se oli hauskaa, mutta aloin hyvin nopeasti tuntea olevani eksyksissä. Vaikka ympärilläni asui paljon ihmisiä, tunsin itseni uskomattoman yksinäiseksi ja kaipasin todella vuoristoa. Se sai minut tajuamaan, miten onnekasta ja erityistä on olla kotoisin Yukonista, olla osa yhteisöä ja päästä luonnon helmaan suoraan kotiovelta. Lopulta tuli pandemia, joka pakotti minut muuttamaan takaisin kotiin. Sen jälkeen en ole halunnutkaan lähteä. Rakastan edelleen matkustamista, mutta tiedän, että Yukon tulee aing olemaan kotini

S: Mitkä Yukonin maiseman ja kulttuurin piirteet inspiroivat sinua eniten ja miten ne vaikuttavat seikkailuihisi?

DL: Yukon inspiroi minua niin monin tavoin. Yksi maisemamme ainutlaatuisimmista piirteistä on valo eri vuodenaikoina. Kesäisin auringonlaskut kestävät tuntikausia, ja talvella aurinko tuskin nousee horisontin yläpuolelle. Luulen, että tämä yhdistettynä jylhiin maisemiimme luo aina jotain mielenkiintoista kuvattavaa. Kulttuurimme ja yhteisömme todella inspiroivat minua. Yukonilaiset ovat erikoislaatuisia ihmisiä. He ovat karuja, vahvoja, luovia, intohimoisia ja välittäviä ihmisiä. Tapaan täällä niin monia ihmisiä, joilla on ainutlaatuisia tarinoita tai jotka ovat tehneet poikkeuksellisia asioita Luulen, että asuakseen pohjoisessa täytyy olla hieman hullu, joten se vetää puoleensa juuri sellaisia ihmisiä, joista pidän. Meillä on myös erittäin rikas alkuperäiskansojen kulttuuri, johon kuuluu 14 ensimmäistä kansaa. Olen syntynyt ja kasvanut Kwanlin Dün -ensimmäisen kansan ja Ta'anin Kwäch'än -neuvoston perinteisellä alueella. Jokaisella niistä on omat ainutlaatuiset tarinansa, kulttuurinsa ja taiteensa. Heidän arvonsa ovat juurtuneet syvälle ajattelutapaamme - miten kunnioitamme maata, luontoa ja ihmisiä täällä. Olen ollut onnekas saadessani kasvaa näiden arvojen äärellä.

S: Valokuvasi upeista Yukonin maisemista ja aktiviteeteistasi ovat aina kiehtovia. Mikä herätti kiinnostuksesi valokuvaukseen ja mikä sai sinut ottamaan sen vakavammin/tekemään siitä ammatin?

DL: Isäni oli harrastelijavalokuvaaja, joten olin aina kameroiden lähellä - niin linssin edessä kuin takana. Hän antoi minun käyttää hänen varusteitaan, ja juoksentelin ympäri taloa tai pihaa harjoitellen kameran käyttöä ja ottaen kuvia. Lopulta sain oman kamerakalustoni, jonka avulla olen pystynyt toteuttamaan intohimoani ja ilmaisemaan luovuuttani. Kasvoin aikana, jolloin sosiaalinen media ei vielä ollut kovinkaan iso juttu eikä valokuvausta pidetty "oikeana työnä", joten sanoin aina itselleni, että valokuvaus pysyisi intohimona. Jostain syystä olen aina vetänyt puoleeni valokuvausaiheisia töitä tai mahdollisuuksia. Olen tehnyt töitä freelancerina noin 17-vuotiaasta lähtien. Lopulta minulle tarjoutui tilaisuus hakea Canon Kanadan "Canon Futures" -ohjelmaan. Hakuajan päättymistä edeltävänä iltana kokosin nopeasti kasaan portfolion, enkä odottanut pääseväni sisään. Pääsin kuitenkin sisään, ja tämä oli lopulta ratkaiseva hetki minulle. Pääsin vihdoin tapaamaan ihmisiä, jotka työskentelivät alalla, ja huomasin sen olevan todellinen ura. Sanoin itselleni, että tulisin katumaan, jos en kokeilisi, joten otin haasteen vastaan. Enkä ole katsonut taakseni sen jälkeen! Uskon todella, että tämä on sitä, mitä minun on tarkoitus tehdä. Olen niin kiitollinen kaikesta avusta ja mentoroinnista, jota olen saanut matkan varrella.

S: Onko täydellisen kuvan saaminen tärkeä tekijä päättäessäsi seuraavaa seikkailuasi tai matkakohdettasi? Jos on, miten se vaikuttaa päätöksentekoon? Jos ei, voisitko kertoa, miten valmistaudut matkaan?

DL: En itse asiassa pidä täydellisen kuvan tavoittelusta, koska tämänlainen lähestymistapa voi muuttaa ulkoilma-/seikkailukuvauksen hyvin kaupalliseksi, mikä ei mielestäni ole oikea tapa lähestyä luontoa. Minulle merkkaavat eniten inspiroivat kokemukset, joista voin ikuistaa erityisiä hetkiä ja tunteita, ja niiden avulla kertoa tarinan. On tärkeää jättää tilaa itse elämykselle. Tottakai tavoitteena on silti saada hyvä otos, mutta annan sen tapahtua omalla painollaan. Näin jää tilaa myös huomata yksityiskohtia, jotka olisi voinut jäädä muutoin huomioimatta, mikäli mielessä olisi ollut jonkin tietyn kuvan ottaminen.

S: Fyysisten haasteiden lisäksi, miten ulkoseikkailut mielestäsi edistävät henkilökohtaista kasvua ja hyvinvointia?

DL: Koen, että minusta on tullut henkisesti vahvempi. Seikkailut vaativat kestävyyttä ja sinnikkyyttä, erityisesti sellaisessa ympäristössä, jossa liikun. Tieto siitä, että mieleni ja kehoni kykenevät näihin asioihin, saa minut tuntemaan itseni kyvykkäämmäksi myös muilla elämäni osa-alueilla. Seikkailujen avulla saan myös mahdollisuuden ottaa taukoa "normaalista" elämästä ja tilaa ajatella ja pohtia asioita. Jos olet koskaan istunut vuoren huipulla, omat ongelmasi tuntuvat pieniltä sieltä käsin.

S: Mistä saat jatkuvasti inspiraatiota ja motivaatiota uusien seikkailujen ja kokemuksien etsimiseen ja jakamiseen?

DL : Aina kun tutkin jotakin aluetta, huomaan muita ympärillä olevia vuoria, jokia tai alueita, joihin haluan palata ja tutustua paremmin. Yukon on valtava alue, ja tavoitteeni on pystyä katsomaan karttaa ja tuntea, että olen nähnyt kaiken. Vierailen joissakin suosikkipaikoissani melkein vuosittain, eikä niihin koskaan kyllästy, sillä luonto muuttuu jatkuvasti. Koskaan ei voi tietää mitkä olosuhteet ovat odotettavissa. Myös seura vaikuttaa paljon ja voi tehdä siitä täysin uuden tuntuisen kokemuksen.

S: Viimeisenä vinkkinä niille, jotka suunnittelevat reissua Yukoniin, mikä on yksi paikka, jota et suosittelisi missaamaan, ja mikä välttämätön tavara tulisi löytyä jokaisen matkaajan laukusta?

DL: Jos vieraillet Yukonissa, suosittelen käymään Kluanen kansallispuistossa ja luonnonsuojelualueella, sillä maisema tuntuu isommalta kuin mikään muu Yukonis. Siellä on vuoria, jäätiköitä, jokia, järviä, villieläimiä ja todella kiehtovaa historiaa. Minusta tuntuu, että olen vasta raapaisut pintaa siitä, mitä siellä voi tutkia. Vieraillessasi siellä sinun on pidettävä mukanasi karhusuojaketta (tämä koskee koko Yukonia kesällä). En lähde kotoa ilman sitä.

Seuraa @danimarielister ja @salomon Instagramissa nähdäksesi lisää.